Tiilikatot
PITKÄIKÄINEN KATE OIKEANLAISELLA HUOLLOLLA
Tillikatoista puhuttaessa tarkoitetaan yleisimmin betonitiilikattoja, niin myös tässä artikkelissa. Tärkeintä tiilikaton pitkälle iälle olisi sen pysyminen puhtaana. Puista tulevat lehdet, havunneulaset ja siitepöly yhdessä ilman epäpuhtauksien kanssa aiheuttavat katolla sammaloitumista, mikäli niitä ei säännöllisesti esim. lakaise tai puhalla alas.
Sammaloituminen puolestaan aiheuttaa hiljalleen tiilen rapautumista juurakon tunkeutuessa tiilen sisään. Juurakon mukanahan tiileen pääsee kosteutta, mikä etenkin jäätyessään rapauttaa tiiltä. Tyypillisimmin sammal kiinnittyy tiilen päädyn rosoiseen pintaan tai tiilten saumoihin. Ajan myötä tiilen pinnoite kuluu, mikä helpottaa epäpuhtauksien ja sammaleen kiinnittymistä siihen.
Mikäli katto on uudehko, riittää sammaleen poistoon toisinaan pelkkä myrkyttäminen. Useimmiten katon pinnoite on kuitenkin jo sen verran kulunut ja likaantunut, että se vaatii perusteellisen puhdistuksen painepesulla. Pesun jälkeen katto myrkytetään ja annetaan vaikuttaa 1-3 vrk, jolla varmistetaan ettei siihen jää juurakkojäämiä tai muita epäpuhtauksia. Lopuksi katto on pinnoitettava uudelleen, muuten likaantuminen ja sammalaloituminen alkavat nopeasti uudellen.
Punatiilet ovat yleensä sen verran hyvin läpivärjättyjä, että pinnoitteeksi riittää kertakäsittely värittömällä pinnoitteella. Tummat tiilet ovat puhdistuksen jäljiltä harmaankirjavia, jolloin paras ja siistein lopputulos saadaan maalamalla. Ensimmäinen kerros maalataan aina ohennetulla maalilla, jolloin se imeytyy tiilen pintaan kunnolla. Maalaamisessa käytetään yleensä korkeapaineruiskua parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi.